AFTERLIFE Window Exhibition

AFTERLIFE Window Exhibition

AFTERLIFE Window Exhibition on Motca.artin ja Madleenan ensimmäinen yhteisnäyttely.
Idea yhteisnäyttelystä syntyi jo viime talvena, mutta erinäisten kiireiden ja mutkien takia se saatiin pystytettyä vasta syksyllä.
Pieni ja kaunis ikkunanäyttely helsingin Töölössä, mainostoimisto Paahtamo Oy'n näyteikkunassa.

Siinä se on! 

Ikkuna avattiin 27.10 2018 syksyisessä, todella tuulisessa ja kylmässä Halloween tunnelmassa. Olemme todella kiitollisia  kaikille, jotka saapuivat avajaisiltana paikalle!
Ikkunassa on useita töitä, kaikki erilaisia ja uniikkeja. Joko olet käynyt katsomassa? Vielä ehtii, näyttely on esillä 30.11 2018 saakka!

Minä ja Madleena

Omissa töissäni annan kalloille uuden elämän kaivertamalla, värjäämällä ja koristelemalla erilaisilla koruilla, strasseilla ja polttokynällä.
Madleena yhdistelee töihinsä vanhoja perhosia, metsistä löytyneitä elementtejä ja kuivattuja kukkia, kierrätettyjä esineitä ja luita.
Valikoimme molemmat ikkunaan töitä, jotka sopivat teemaltaan hyvin yhteen.

Näyttely on tavallaan kertomus kuolleen herättämisestä uudelleen eloon. 

Kupuja ja kalloja

Esittelemme tässä postauksessa molemmilta pari meidän lempityötä ikkunasta.

Madleena esittelee työt "Metsässä", sekä "Yksisarvinen". Ne ovat koristeellisia ja uniikkeja pienoismaailmoja lasisten kupujen sisällä, jotka kertovat omaa tarinaansa hyvin persoonallisella tavalla.

Omista töistäni haluan esitellä työt "Unelmia puutarhasta" sekä "Lomalla". Niiden tekeminen oli hauskaa ja molemmat kertovat onnistuneesti tarinaa, jota halusinkin niiden kertovan. Molempiin on käytetty erilaisia tekniikoita ja molemmista tuli omasta mielestäni aivan valloittavia töitä.

METSÄSSÄ

Teoksen tarina tuo palan suomalaista metsää kaupunkikotiin ja saa katselijansa muistelemaan kesää.

Kaikki materiaali tähän kupuun on kerätty Suomen luonnosta. Teoksessa on mm. jäkälää, sammalta, prässättyjä orvokkeja sekä kuivattuja pihlajanmarjoja. Perhonen on peräisin 70-luvulta ja ostettu second hand shopista.

Prässättyjä orvokkeja

Madleenan tyyli on runsas ja sisältää runsaasti yksityiskohtia, mistä suunnalta tahansa sitä katsoo. Sommitelman kehittelyyn on kulunut useampi ilta!

LOMALLA

Tämä on tarina seikkailusta lämpimässä ja elämää pursuavassa Intiassa. Kallon otsassa on Intiasta tuotu vanha koru, joka löytyi pienen myymälän omituisesta purnukasta, joka tursusi vanhoja koruja, korun osia ja jotain muita palasia.

Luun pintaan poltetut kuviot palauttavat mieleeni auringon, kuumuuden ja meren. 

Mandala kuvastaa suurimmillaan maailmankaikkeutta ja sitä, kuinka kaikki liittyy yhteen. Meissä on kaikissa jotain samaa ja me kaikki hengitetään samaa ilmaa.

Sillä on myös merkitys minuudelle, keskusta kuvastaa itseä ja kaikki muu siinä ympärillä motiiveja, tapahtumia ja kokemuksia. Eli meidän jokaisen elämää ja asioita, joista se muodostuu.
Nämä ovat asioita, joita usein itse pohdin ja senkin takia, tästä tuli yksi lemppari töistäni, joita olen tehnyt.

Lammas lomatunnelmissa

Mandalat hahmottuu.

Kallon otsassa olevan korun ympäröivä ja mandala on tehty polttokynällä.
Kallo, johon polttokuviot on tehty, on n. vuoden vanhan lampaan karitsan kallo, jonka olen itse puhdistanut. Se on peräisin tutulta maatilalta, jossa eläimistä huolehditaan rakkaudella loppuun saakka.

Molemmat kallot suunnittelun alla. Tässä lampaalla vielä eri suunnitelma.. muuttui matkan varrella.

YKSISARVINEN

Tämä on koristeellinen ja uniikki fantasia teos, joka laittaa katselijansa mielikuvituksen laukalle.

Kallo on rakastetun lemmikkikanin kallo, joka on ostettu suomalaiselta käsityöläiseltä valmiiksi puhdistettuna. Sarvi kanin otsassa on simpukka. Kokonaisuuteen on lisätty useita värikkäitä sulkia kimaltavien kivien koloihin ja pastellinväristen kukkien sekaan.
Yksityiskohtien määrä on huima!

Sulkia

Satuolento

UNELMIA PUUTARHASTA

Kaipaan omaa puutarhaa ja pihaa. Haluaisin itse kasvattaa ruokani ja kerätä metsästä loput. Omia maita odotellessa, loin pienen puutarhan tähän  työhön.
Teos vie katselija saa rentoutumaan vehreään puutarhaan

Kukkia ja marjoja, metsän eläimiä.

Kukat tuovat meidän elämään väriä ja iloa. Ei niitä turhaan käytetä somistuksena ihan joka paikassa, pihoilla, virastoissa ja kodeissa kukkamaljakoissa. Puhumattakaan kaikista ihanista luonnonkukista, joita me saadaan ihan ilmaiseksi ihailla ulkona!

Kuinka kurjaa olisikaan, jos maailmasta katoaisi kukat ja puutarhat.

Luonnon värejä

Kalloon on ensin kaiverrettu kuviot, kukat ja lehdet, sekä taustojen pisteet ja röpöt. Sen jälkeen tausta on "maalattu" mustikkamehulla, kukat värjätty punajuurella ja lehdet kurkumalla. Kaikki tässä työssä on luonnosta peräisin.

Alla muutamia projekti kuvia.

Tyhjä canvas

Kaiverrusten teko

Värjääminen vaiheessa

Kallo on viime keväänä kaadetun nuoren villisian kallo, jonka olen itse puhdistanut. Kallo on todella kaunis ja halusin tehdä siitä vielä kauniimman, jos mahdollista. Itselle se ainakin luo fiiliksen kauniista puutarhasta.

Tästä kallosta teen myöhemmin vielä projektipostauksen, jossa on enemmän kuvia keskeneräisistä työvaiheista ja infoa värjäämisestä!

Ihania ihastelijoita! 

Kokonaisuudessaan AFTERLIFE Window Exhibition - näyttely yhdistelee uutta ja vanhaa, kertoo tarinaa suomalaisesta luonnosta, kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä.

Näyttely on esillä vielä ensi viikon lauantaihin saakka, osoitteessa Eino Leinon katu 4 Helsinki!

Kaikki ikkunassa olevat työt ovat myynnissä ja niistä voi tehdä tarjouksia.
Teemme myös jonkin verran tilaustöitä!

Kuvista kiitokset mm. Markolle!

Seuraavassa postauksessa kerron, miten itse putsaan esim. metsästäjältä saadun pään siihen kuntoon, että se on puhdas kallo.
Eli  ensi viikolla kumihanskat käteen ja pyykkipoika nenään!

MOTCA.art?

Mikä on MOTCA.art?

MOTCA.art syntyi vuonna 2014. Se syntyi tarpeeseen luoda nimi taiteelle ja käsitöille, joita olen koko ikäni tehnyt. Koruista maalauksiin, piirustuksista pipoihin ja sitä kautta luu- ja kallotaiteeseen.

Kerron kohta lisää nimestä ja siitä, mikä Motca.art nykyään on, mutta kerron tässä välissä, kuka minä olen ja miten päädyin kaivertamaan kalloja!

Minä olen Johanna, helsinkiläinen, keskellä kaupunkia asuva eläinrakas kasvissyöjä, ja olen aivan pienestä saakka ollut todella kiinnostunut eläimistä, niiden hyvinvoinnista ja samalla eläinten luista, anatomiasta ja sarvista. Käsityöt ovat aina kuuluneet elämääni ja todennäköisesti AD(h)Dni takia, olen aina ollut luova. Olen myös ansainnut vuosien varrella lisänimen "Kettu".

Minä ja +20v siamilaiskissa

Lapsena kulutin paljon aikaa siihen, että lapin matkoilla ja mökki-ja sienireissuilla yritin etsiä jotain eläinten palasia tuntureilta, metsistä ja rannoilta. Mutta empä tosiaan koskaan löytänyt mitään. Paitsi kerran norjassa  mätänevän hylkeen raadon, mutta jostain syystä vanhempani eivät antaneet minun ottaa siltä päätä. Vaikka Johanna n.8v kuinka kirkui ja itki, että haluaa sen...  

Tyydyin pitkään lähinnä ihastelemaan museoissa ja kuvissa luita ja kalloja, aina niistä haaveillen. 

Mutta sitten näin netissä kallon. Koristellun ja upean naudan kallon. Se oli kaiverrettu taitavasti ja ihastuin siihen.

Se kuitenkin sijaitsi jossain toisella puolella maailmaa ja sen hinta oli satoja dollareita. Jatkoin googlailua ja yritin löytää samankaltaista lähempää ja mahdollisesti jopa edukkaammin.

Mutta en löytänyt. 

Samoihin aikoihin sain käsiini ihan ensimmäisen oman pääkalloni, se oli lampaan. 

Ja päätin tehdä sellaisen kaiverretun kallon itse. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Hankin välineet ja raivasin työpöydälle tilaa. Minulla oli jo työhuone, korujen ja muun askartelua varten, joten tila oli helppo järjestää. 

Siitä alkoi kallojen kerääminen, tiedon haaliminen ja harjoittelu. Löysinkin nopeasti kontakteja joilta sain materiaalia. Kaiversin ja opettelin ja aika pian myin jo ensimmäisen valmiin kalloni. 

Ensimmäinen Motca.art kallo

Nykyään olen paremmissa työtiloissa ja materiaalia on runsaasti. Samoin motivaatiota ja inspiraatiota! 

Haluan luoda jotakin kaunista ja antaa jo elämänsä antaneelle eläimelle kauniin jatkotarinan. Kaikki käyttämäni luumateriaali on joko normaalia kannan harvennusta, muista syistä lopetettuja tai onnettomuusissa kuolleita eläimiä. Mitään ei ole lopetettu vain materiaalin takia.

Tarve kunnioittaa luontoa ja elämää, on suuri. 

Mutta mistä se nimi sitten tulee? 

Minulla on koira, Venäjältä tullut rescue, jonka nimi on "Motja" . Koiran saapuessa, nainen kuitenkin kutsui sitä "Motkaksi" pimeällä ja kylmällä lahden juna-asemalla, marraskuussa 2012.

Motja

Nimi "Motka" jäi kaikumaan mieleen ja jossain vaiheessa se taipui mielessä muotoon "Motca.art", miettiessäni, että olisipa hienoa jos olisi oma "brändi". 

Toisin sanoen, Motjasta tuli puoli vahingossa Motca.artin muusa ja nykyään hän onkin aika usein työhuoneella mukana. Lähinnä sohvaa lämmittämässä ja luiden laatutarkastajana.

Motja on persoonallinen tyttö, jolla on erinomaisen hyvä maku luiden suhteen. Parhaita tuntuu olevan ne, joista minäkin pidän. Tai sitten olemme vain samanlaisia..

Motca.art

Mihin tätä blogia sitten tarvitaan?

  Saan aika paljon kysymyksiä aiheeseen liittyen ja haluaisin jakaa tiedon muillekin. Onnekseni ihmiset ovat kiinnostuneita tämän kaltaisesta taiteesta ja suomalaisia sivuja aiheesta ei ole. Ainakaan sellaisia, joilla turhemmin jaettaisiin vinkkejä. Ulkomaisia kyllä löytyy ja niitä aion myös esitellä tässä blogissa. 

Toivon, että blogistani on lukijoille iloa, toisille hyötyä ja se saa hyvälle tuulelle. Jos mielessäsi on joku aihe, josta haluaisit että kirjoitan, laita viestiä! 

Kaikkea en todella tiedä, enkä osaa, mutta sen minkä hallitsen, mielelläni myös jaan. 

MOTCA.art syntyi rakkaudesta luontoon ja eläimiin, tarpeesta tehdä käsillä, sekä yhdestä venäläisestä katukoirasta. 

Tiimi

Seuraava postaus ilmestyy ensi viikolla ja aiheena on mm. AFTERLIFE Window Exhibition ja siellä esillä olevat työt.

Sitä odotellessa käy tykkäämässä Motca.art Instagram ja Facebook sivuista, jos et ole sitä jo tehnyt.

AFTERLIFE Window Exhibition on yhteisnäyttely ystäväni Madleenan kanssa, joka on aivan huikea taiteilija. 
Näyttely on esillä Paahtamo Oy'n näyteikkunassa helsingin Töölössä 27.10-30.11 2018, osoitteessa Eino Leinon Katu 4. 
Mahtavaa saada tehdä tälläistä! 
Alla pari kuvaa näyttelystä.

P.s.. Sen ihan ensimmäisen kalloni tarina on hieman kehno, Motja söi sen. Jäljelle jäi lähinnä hampaita.. 

Ja edelleenkään kotonani ei ole ainoatakaan kaiverrettua kalloa, sillä kaikki on mennyt myyntiin.. Ehkä joku päivä saan yhden kaiverretun kallon koristamaan omaakin seinää. 

Kiitos kuvasta Markolle!