Kallon putsaaminen. - Näin minä sen teen.

Tervehdys!

Tällä kertaa kerron oman tapani kallon puhdistamiseen. Tämä ei ole ainoa tapa, epäilemättä ei paras, kätevin eikä helpoin, mutta se on mun tapa. Ja tällä tapaa käsittelen nykyään kaikki kallot, jotka päätyvät kaiverrus pöydälle.

Postaus sisältää kuvia kuolleista eläimistä ja niiden käsittelystä erilaisissa vaiheissa.  Joten jos et halua nähdä, älä lue pidemmälle. En missään tapauksessa suosittele tätä puuhaa kellekään. Se on ällöttävää, haisevaa ja hidasta puuhaa. 

Ja erityisesti, jos haluat käsissäsi olevan eläimen päästä muistoksi sellaisen kallon, joka on viimosen päälle, suosittelen ehdottomasti kääntymään ammattilaisten puoleen. Silloin niistä tulee varmasti hajuttomia, puhtaita ja kestäviä.

Minä puhdistan kalloni ahtaassa kaupunkilaiskeittiössä ja kääpiömäisessä suihkutilassa. Joten nämä vinkit on erityisesti niille, joilla ei ole pihaa jossa keitellä hirvenpäätä vanhoissa kottikärryissä ja voivat kaataa ylijäävän sopan pihan reunasta alkavaan metsään.
 Annan omat vinkkini mitä en tee ja mitä suosin ja teen. Esittelen samalla nopeasti pari muuta tapaa, joihin voi sitten kukin omalla tahollaan perehtyä enemmän jos ne kuulostaa helpommilta ja omiin maneereihin paremmin sopivilta.

Tässä postauksessa en esittele vielä rasvanpoistoa, enkä valkaisua, ne tulevat myöhemmin.
Eli nyt keskitytään saamaan siitä pöydällä olevasta päästä kaikki pehmeä kudos irti.

Mitä kaikkia välineitä tarvitaan, sen pään lisäksi?

-Tarpeeksi suuri kattila, tai muu kuumennusta kestävä pönttö, jossa pään voi kypsentää.
-Kumihanskoja
-Tiiviskantinen purkki/ämpäri tai muu pönttö, johon pää mahtuu kokonaan ja kannen saa tiiviisti kiinni.
-Harjoja. Itse käytän tiski- sekä hammasharjaa.
-Terävä veitsi, esim. Kirurginveitsi
-Ämpäri tjms pään siirtelyyn
-Pihdit tai muu, jolla saat pään ongittua kuumasta vedestä pois
-Kärsivällisyyttä
-Desinfioivaa pesuainetta


Kaikki tarvikkeet mitä käytät tähän, on vain tähän tarkoitukseen. Kattilassa ei enää keitellä siskonmakkarasoppaa, eikä hammasharjalla pestä hampaita. Kannattaa varata myös ihan omat siivousvälineet, esim rätti ja pyyhe tätä varten.

Minä puhdistan kallot seuraavassa järjestyksessä:

1.Pään huuhtelu
2.Pään kuumentaminen "kypsäksi"
3.Nahkan, lihojen, silmien, kielen yms irrottaminen
4.Huuhtelu
5.Pään mädätys
6.Veden vaihtelu muutaman päivän välein
7.Kallon loppu pesu

(Näiden jälkeen siirrytään seuraavan postauksen aiheisiin: Rasvanpoisto ja valkaisu.)

Pikku vuohi ja kolarikauris

Nyt sulla on käsissäsi se eläimen pää. Se saattaa olla nyljetty tai nylkemätön.
Tee tilaa keittiöön ja suihkuun. Siirrä tieltä pois kaikki ylimääräinen ja ota kaikki tarvittavat välineet esille ja helposti saataville.

1.Mä aloitan puhdistuksen aina pään huuhtelulla, eli suihku päälle ja kaikki hiekka, multa ja veri mitä päästä huuhtelulla irtoaa, pestään pois. Tämän hoidan suihkutiloissa.

Nyljettynä saapuneet majavat menossa pesulle

2.Tämän jälkeen, siirrän pään riittävän suureen kattilaan, johon lasken vettä niin  että pää peittyy kokonaan. (Lukuunottamatta mahdollisia sarvia, niitä ei keitellä!)
Tämän vaiheen tarkoitus on saada nahka, lihat, silmät ja kaikki suurimmat roippeet helposti irti kallosta.

Majavat kuumassa kylvyssä

En nylje kokonaisia päitä, enkä irrota niistä lihoja, silmiä tai aivoja ennen keittoa. Poikkeuksena tietysti jo valmiiksi nyljetyt. Olen todennut, että mun on helpompi käsitellä "kypsää" lihaa, kuin raakaa, ja edellä mainitut asiat ällöttää todella paljon raakoina. Mutta tämä on maku asia ja jutun loppupuolella kerron, miksi minunkin ehkä kannattaisi pystyä käsittelemään raakoja päitä.

Sarveton poro aivan liian pienessä kattilassa. Kääntelyllä tästäkin selviää. 

Joskus päät ovat niin suuria, etteivät ne mahdu kattilaan kokonaan, silloin kääntelen päätä niin, että se "kypsyy" joka puolelta. Tässä tarvitset niitä pihtejä tai jotain muuta, millä voit tarttua kuumaan kattilassa uivaan päähän.
Sarvelliset otukset saattavat aiheuttaa päänvaivaa, silloin on vain hankittava niin suuri kattila, että se mahtuu sinne, koska kääntelyä ei voi tehdä. Sarvia ei upoteta, eikä niitä kannata paljoa kuumassa vedessä uittaa. Ne menettävät siinä väriään.

Valkohäntäpeurat sarvineen. Sarvet kuvassa tyvistään vedessä, sillä ehdin jo irrottaa henkari systeemin, joka kannatteli sarvia veden yläpuolella.

Vesi kuumennetaan sen verran kuumaksi, että se alkaa liikkua, mutta ei kiehu.
Varsinainen keittäminen on toki nopeampaa, mutta se myös vahingoittaa enemmän luuta ja hampaita. Tästä lisää postauksen lopussa.

Kattilan päälle voi laittaa kannen, jos sarvet ei törrötä ulos, kunhan pidät huolen, ettei vesi ala kiehua ja poreile yli. Et todellakaan halua sitä vettä pitkin hellaa. Huomioi, että esim. vuohien sarvissa on
kuori, joka pitää irrottaa. Sarvia ei keitetä, mutta kuumetessaan niitä kannattaa koputella jollain, esim. kumivasaralla, ja sitten kiskoa ne irti. Kuoren alla on elävää kudosta, joka alkaa haista jos tätä ei tee. Peuroilla, poroilla jne. ei tätä ongelmaa ole.

Mitä tuoreempi pää on, sen vähemmillä hajuhaitoilla selviää. Mitä vanhempi pää, sen enemmän haluat ostaa suitsukkeita ja tuulettaa. Eli. Valmista vain tuoreita päitä!

Päätä kylvetetään kattilassa x määrä aikaa. Se riippuu pään koosta ja eläimen lajista aika paljon.
Isohkot kallot pidän kattilassa mielellään takaraivo alaspäin, kuono osaa keitän vain sen aikaa, että saan siitä lihat helpolla irti. Mitä vähemmän aikaa hampaat lilluvat kattilassa, sen parempi.

Pieniä kalloja pidetään kuumassa huomattavasti vähemmän aikaa, kuin suuria.
Itse tarkistan pään kypsymisen n. 20min välein. Pienillä kalloilla useammin.
Kun pää on tarpeeksi kypsä, se kannattaa viilentää kylmällä vedellä.
Pienten kallojen kanssa kannattaa olla todella varovainen. Ne ottavat helposti siipeensä jos ovat liian kauan kuumassa kylvyssä.

Mitä vähemmän aikaa pää on kattilassa, sen parempi.

Tarkoitus ei ole kypsentää päätä läpikotaisin! Vain niin, että kaikki suuret osat saa irti! 

3.Tarkkoja aikoja on mahdotonta sanoa, kokeilemalla se selviää. Kun nahka hajoaa helposti koskemalla ja liha alkaa näyttää  ruskealta, eli kypsältä. Nahkan ja lihan tulisi lähteä suht helpolla repimällä ja veitsellä auttamalla irti.

Eli irrota kaikki mikä käsin irti lähtee. Auta veitsellä, itse leikkaan viillon suupielistä takaraivoon, silloin alaleuan saa väännettyä irti ja isot roippeet irrotettua.
Irroitan silmät leikkaamalla silmäkuopan reunoja pitkin veitsellä.

Hampaista kannattaa ottaa kuva, saatat saada ne samaan järjestykseen vielä jälkikäteen! 

Kalloon jää kiinni riekaleita ja rustoja ja sen sisälle jää paljon tavaraa, se ei haittaa. Ne irtoavat kyllä myöhemmin.

Pikku lampaasta lähti kaikki kerralla, vuohi kaipasi vähän enemmän irrottelua. 

4.Kun pää on suurimmaksi osaksi lihaton, on aika taas huuhdella se. Riittää että suihkuttelee suurimmat irtoroskat pois ja jos haluaa, voi laittaa paineella vettä aivokoppaan.

Tässä kannattaa pitää suu kunnolla kiinni ja huolehtia, että vesi ei kimpoa itseesi päin.
Aivot nimittäin tulee helposti ulos, jos paine on tarpeeksi kova ja ne lentää joka ilmansuuntaan.
Painepesuri saattaisi olla kätevä, mutta itsellä toimii suihku josta on irrotettu se suihkupää. Ja veden tulo täysille. (Painepesurin kanssa kannattaa muutenkin olla varovainen, ettei se riko ohuita luita.)
Tätä vaihetta ei tosin ole pakko toteuttaa vielä.
Aivot voi jäädä myös odottelemaan, ellet ole kaivellut niitä jo aiemmin ulos. Ne voi siis ottaa pihalle oikeastaan missä tahansa vaiheessa.
Jotkut tykkää ottaa ne pois ennen keittelyä, toiset kypsennettynä ja minä usein jätän ne vielä tässäkin kohtaa huomiotta.

5.Nyt kun pää alkaa muistuttaa jo enemmän kalloa, siirrän sen mädätysastiaan. Tästä alkaa kaikista aikaa vievin ja tavallaan helpoin, mutta myös haisevin osa.

Jos  tykkäät käsitellä raakaa lihaa ja elimiä, niin nylje pää, irrota kaikki liha ja muu kudos minkä irti saat (sisältä ja ulkoa) ja skippaa kaikki muu tähän mennessä tehty. Jatka sen sijaan tästä eteenpäin alla olevilla ohjeilla.

Kallo,alaleuka ja mahdolliset muut luut laitetaan ämpärin pohjalle ja peitetään kuumalla vedellä.
Kansi kiinni, tiukasti, ja odotetaan.

Tässä kohtaa kannattaa pestä ja desinfioida kaikki työkalut ja työtilat, joita olet käyttänyt.

Mädättäminen on kaikista hellävaraisin tapa puhdistaa kallo ja kerron siitä nopeasti lisää postauksen loppuun. Jos en olisi niin ällöttynyt verestä, raa'asta lihasta, silmistä ja kielestä, tekisin itsekin sillä tavalla.

Ämpäri kannattaa sijoittaa mahdollisimman lämpimään paikkaan. Itselläni se on vessassa, jossa on aina patteri päällä. Kesällä se voi olla esim parvekkeella. Mitä lämpimämpänä vesi pysyy, sen nopeammin kudokset hajoaa.

Jos pidät ämpärin sisällä, varmista, että se on hajutiivis.

Oma mädätysastiani on suuri muovinen sammio, joka on vanha koiranruoka-astia. Sinne saa vettä n. 60l ja mitä enemmän sinne kuumaa vettä laittaa, sen kauemmin se pysyy lämpimänä.

Ensimmäisen kerran ämpäriin kannattaa kurkata parin päivän päästä. Kannattaa opetella hengittämään suun kautta, silloin ei paljoakaan haista mitään.

Koska haju on hirveä.

Majavan päät varovaisen keittelyn ja n. 4 päivän mädätyksen jälkeen. 

Itse yleensä kaadan pöntössä muhineen liejun varovasti suoraan vessanpönttöön. Varmistaen, ettei mahdollisia irronneita hampaita tai muita osia, mene veden mukana. Yleensä ne ei vielä tässä kohtaa irtoa kovin helposti. Mutta ole tarkkana.

Sitten suihkuta uutta vettä ämpäriin ja kaadan taas pois. Muutaman kerran.

Tässä kohtaa poistan yleensä aivot, joiden pitäisi olla jo aika muussina, joten ne pystyy ravistella ulos, tai vesiletkulla suihkuttelemalla. Ravistele joko suihkutilassa tai ämpärissä ja veden kanssa muista varoa, ettei aivomössöt sinkoa silmiin tai suuhun.
Aivot koostuvat lähinnä rasvasta, joten ne huljuvat helposti viemäriin. Muista huolehtia putkien auki pysymisestä!

Huuhtele ja ravistele irti kaikki mikä lähtee.  Voit myös harjata kalloa jos siltä tuntuu.
Sen jälkeen laita kallo jälleen ämpäriin ja kuumaa vettä päälle. Voit lisätä veteen tässä kohtaa myös fairya. Sen tarkoitus on irroittaa rasvaa kallosta.

Vettä kannattaa vaihtaa parin kolmen päivän välein, niin kauan, että kaikki kudos on irronnut kallojen päältä, sisältä ja kaikista koloista.
Hampaat tippuvat myös jossain vaiheessa suurimmalta osalta. Ja ne jotka eivät tipu, ne kannattaa yrittää irrottaa, sillä hampaiden juurissa on usein varsin paljon tavaraa, joka sinne jäädessään jää haisemaan.
 Huolehdi siitä, ettei hampaat katoa. Pieniltä eläimiltä ne katoavat raivostuttavan helposti.
Nuorten eläinten kallot myös helposti hajoavat osiin, joten valmistaudu palapeliin.

Uutta vettä majaville, ties kuinka monetta kertaa. 

Hampaat täytyy puhdistaa kunnolla. Esim. Villisioilla on torahampaiden sisällä paljon kudosta, samoin majavilla. Kasvissyöjien hampaisiin on usein tarttunut kaikenlaista ruuanjämää, heinää yms, joka kannattaa harjata ja kaivella sieltä pois.

Erityisesti suuret hampaat kannattaa käsitellä puhdistamisen jälkeen parafiinilla, etteivät ne jossain vaiheessa ala halkeilla.
Teen tästä varmaankin oman postauksen myöhemmin.

Majavat lähes puhtaita. Huomaa hampaiden sisällä oleva tumma moska. Se pitää kaikki saada ulos! 

Kun kallo on täysin puhdas kaikesta pehmeästä ja veteen ei enää irtoa mitään, on aika ottaa se ylös, pestä kunnolla kuumalla vedellä, fairylla ja harjalla. Tähän on saattanut mennä useita viikkoja, riippuen veden lämpötilasta ja kudoksen määrästä jne.
Kiinnitä mahdolliset paikaltaan irronneet osat kun kallo on märkä. Jos et meinaat tehdä enempää rasvanpoistoa tai valkaista kalloa, liimaa kaikki osaset esim. Erikeeperillä paikalleen. Kun kallo taas kuivuu, ne eivät välttämättä enää sovi toisiinsa. Samoin kannattaa sovitella hampaat takaisin paikalleen.
Voit käyttää valkeaa puuvillalankaa kallon solmimiseen, että osat pysyvät paikallaan.

Metsäkauriit ja hirvilehmä pesulla

Anna kallon kuivua kunnolla. Mahdollinen kalman haju pitäisi kadota suurimmaksi osaksi kallon kuivuessa.
Jos mädän haju ei häviä, kallossa on todennäköisesti vielä pehmeää kudosta jossain piilossa. Ja se haisee ja lopulta kutsuu luokseen ötököitä. Suosittelen nakkaamaan takaisin vesiämpäriin ja kunnolla vettä paineella jokaiseen koloon n. viikon päästä!
Muista alaleuan sisäosat myös, niissä on järjetön määrä rasvaa ja kudosta isommilla otuksilla.

Kun kallossa ei ole enää mitään haisevaa jäljellä, on aika tehdä rasvanpoisto, jos kallo on rasvainen. Tapoja on ainakin kolme, joista itse käytän lähinnä kahta. Sen jälkeen kallon voi halutessaan vielä valkaista.
Näistä lisää seuraavassa postauksessa!

Rasvanpoistoa odotellessa

Muut tavat puhdistaa kallo

Muita tapoja puhdistaa kallo on useita. Sen voi mm. keittää, mädättää tai antaa luonnon hoitaa.

Paras ja ehdottomasti kallolle hellävaraisin on mädättäminen.
Päästä poistetaan veitsellä kaikki minkä siitä saa irti. Nahka, lihat, silmät, aivot ja kieli.
Tämän jälkeen kallo laitetaan mätänemään puhtaaksi. Vettä vaihdellaan säännöllisesti, samaan tapaan kuin yllä on selitetty.

Mädättämällä saadaan kaikkein parhain lopputulos. Se ei haurastuta luuta, eikä hampaita. Kallosta myös irtoaa kaikki pehmeä, pienimpiä reikiä myöten, kunhan kallon pesee kunnolla.
Myös kuonon sisällä olevat herkät nenäkuorikot pysyvät ehjänä.
Motca.art suosittelee! 

Yli 20v. Siamilaiskissan kallo. Pari etuhammasta hävisi pesuissa, mutta nenäkuorikot on ehjät.

Toinen, yleinen tapa on keittää kalloa niin kauan, että kaikki kudos kypsyy siitä irti. Loput rapsutellaan irti veitsellä, harjalla tai kynnellä. Keittoveteen lisätään usein esim. astianpesuainetta tai pyykkipulveria, jotka osaltaan auttavat kudosten irrottamisessa ja samalla tekevät tuhojaan luussa.
Tällä tavalla joutuu yleensä myös rikkomaan nenäkuorikot, että saa kaiken moskan sieltä ulos.
Kaikki pienimmätkin pehmeät rustot ja rähmät rapsutellaan ja kaivellaan pois. Todella aikaa vievää hommaa, lisäksi mm. hampaiden tyviin ja leukojen sisälle jää helposti tavaraa, joka alkaa ajan myötä haisemaan tai keräämään ötököitä.
Pienet kallot saattavat helpostikin hajota kokonaan ja luuaines sekä hampaat voivat vahingoittua pahastikin liiasta keittämisestä.
Motca.art ei suosittele!

Keittäen ja hätäisesti puhdistettu ketun kallo. Nenäkuorikot on rikottu ja kudosta on jäljellä siellä ja täällä. 

Tapa jolla itse puhdistan kallot, on yhdistelmä hyvin varovaista keittämistä ja mädättämistä. 

Sitten on vielä luonnollisin ja hitain puhdistusmenetelmä. Tämä toimii lähinnä isoille kalloille, vie määrän x aikaa ja eläimet saattaa käydä varastelemassa ja maistelemassa kalloja. Jos sulla sattuu olemaan piha tai metsä, jonne voi dumpata pään mätänemään ja metsäneläinten, hyönteisten ja bakteerien syötäväksi, eikä ole mikään kiire ja mahdolliset värjäytymät ei haittaa, tällä tavalla saa ainakin isot roskat pois kallosta. Eli anna luonnon tehdä se, mitä luonto tekee.
Jos lähellä on muurahaispesä, kallon voi myös dumpata sinne.
Itse en tätä toteuttaisi, ellei mulla olisi isoja tiluksia ja massoittain isoja kalloja  joilla ei ole niin väliä.
Muurahaispesään en lähtisi kalloa väkisin tunkemaan, ne pienet tyypit on tehneet aika hurjan duunin rakentaessaan sen kekonsa.
 Eikä ne kuulemma aina niitä lihoja edes halua syödä, en ole kokeillut.
Lisäksi pihan perällä viruvat kallot houkuttelee esim supikoiria, kettuja ja muita ryökäleitä, jotka taas saattaa levittää mm. kapia koiriin ja kissoihin. Ja ne saattavat varastaa koko kallon, ellei se ole häkissä tai sidottu esim. puuhun kiinni.
Motca.art ei juurikaan suosittele. 

Metsässä maanneet hevonen ja ylämaannauta. Liotusta ja pesua vaille valmiita jatkokäsittelyyn.

Toivottavasti tästä oli apua niille, jotka harkitsevat jonkin kallon putsailua!
Jos heräsi kysymyksiä, tai muuta kommentoitavaa niin laita meiliä osoitteeseen: motca.art@gmail.com

Seuraavan postauksen aiheena rasvanpoisto ja valkaisu. Ensi viikolla!

Ketun kallo